Tultiin kotiin

Heippa pitkästä aikaa. Tultiin eilen kotiin, mamma haki meidät just kun me luultiin, että me saadaan jäädä sinne Hölsön koirahotelliin elelemään mukavasti koko loppuiäksemme. Se on tosi nasta paikka ja me viihdytään siellä aina niin hyvin, nyt oltiin rapeat kaksi viikkoa. Mamma ja isäntä oli jossain jota ne sanoo Thaimaaksi. Siellä oli kuulemma hyvin lämmintä ja kaunista. Ne oli tehneet siellä vaikka mitä: ratsastaneet norsulla, ajelleet pitkähäntäveneellä (mikähän sekin lienee...), bambulautalla, kanootilla, avolava-autolla ja vaikka millä. Sitten ne oli uineet ja mamma oli ihan totaalisesti hurahtanut johonkin snorklaukseen. Näki kuulemma kaikenvärisiä kaloja, koralleja ja vaikka mitä ölliäisiä.  Sitten ne oli asuneet pari yötä semmoisessa hotellissa, joka oli keskellä sademetsää ja jossa WC:ssä ei ollut kattoa laisinkaan ja kaikenlaiset elukat pääsi suoraan sisään ja yöllä kuului viidakosta apinan mellastusta ja vaikka minkälaista siritystä. Ja ne oli tehneet myöskin patikkamatkan läpi sademetsän ja siellä oli ollut kanssa aika kova apinan mekastus. Se oli semmoinen luonnonsuojelualue ja siellä osuu kuulemma tiikereitäkin, mutta niihin ne ei onneksi törmänneet.
Ensimmäisen viikon ne oli kiertäneet ympäri Etellä-Thaimaata ja toisen viikon asustivat Khao Lak -nimisessä kaupungissa, joka kuulemma on jäänyt pahiten sen tsunamin jalkoihin. Se oli laaja paikka, hotelli oli yli
10 km keskustasta, johon ne oli kulkeneet aina semmoisella avolavaisella taksilla. Ne oli joka aamu tehneet yli 3 tuntia pitkiä kävelyretkiä pitkin rantaa (joka on yli 30 km pitkä) ja uineet aina siellä Andamaanienmeressä. Iltapäivät ne raahustivat pitkin kaupunkia ihmetellen maailman menoa. Ja iltapimeällä mamma halusi aina mennä rannalle ihmettelemään erakkorapuja (ne on semmoisia, jotka asustavat simpukankuorissa ja vaihtavat aina suurempaan kuoreen kun kasvavat) joita oli pimeässä rannalla miljoonittain. Taskulamppu kädessä piti varoa jokaista askelta, ettei tallo niitä ölliäisiä.
Ne oli syöneet siellä ihan kauheesti, mamma luetteli kaikenmaailman curryt ja sweet and sourit
ja hedelmiä ne toi kotiinkin (vaikkei niitä kait sais tuoda....) Mamma on aina niin uhkarohkea sen sen syömisen kanssa. Se sanoo aina, että kaikkea pitää kokeilla, minkä saa juoksematta kiinni. Oli se syönyt mustekalaa, rapuja ja sitten semmoista hedelmää joka paikallisten mukaan "haisee kuin helvetti ja tuoksuu kuin taivas". Sen nimi on durian. Parhaita maultaan olivat kuulemma joku, jonka nimi on mangostani.
Ja sitten, uskokaa tai älkää: mamma oli juonut OLUTTA!! Eiks oo kauheeta, aatelkaa nyt, kaks viikkoa
ja joka päivä kaljaa... pitääköhän siitä olla huolissaan... Sen oluen nimi on kuulemma Singha ja sekin
on kuulemma hyvää... toivottavasti ei jää mammalle ryyppy päälle (virn)
Sitten ne oli ostelleet kaikkea kummaa tavaraa niin ettei meinanneet laukut riittää. 
Mammalla on semmoinen askelmittari, joka laskee aina kun se kipittää... Ne oli helteestä huolimatta tallustelleet semmoisia 10-15 km päivämatkoja. Nyt se palelee ihan kauheesti, puhuu jostain lämpötilaerosta.
Ja aikaerosta, se oli illalla eri väsynyt, kun se haki meidät sieltä hotellilta. Mutta silmät kiiluen se suunnittelee jo uutta matkaa ensi talveksi.
Nyt se pesee pyykkiä ainakin kaksi viikkoa....Kauheet kasat kesävaatteita keskellä helmikuuta.
Onneksi sillä on vielä lomaa jäljellä, nyt se kuulemma rupee tekemään jotain valokuvamatkakertomusta...
Ai niin, sanoi se vielä, että siellä "Thaimaassa" oli kauheesti koiria, jotka sai tallustella vapaana.
Siellä ollaan jotain "buddhalaisia" ja kuulemma arvostaa kauheasti elämää ja siis myös eläimiä eli
millekään ei oikein saisi tehdä pahaa.

Joulu meni...

Niin se joulu sitten meni. Mukavasti. Hyvää ruokaa, lahjoja, kaunis kuusi... kaikkea mitää jouluun kuuluu.Kun asumme täällä korvessa, ei ilotulituksista viime yönä ollut riesaa, onneksi, vaikka emme niin paukkuarkoja olekaan. Mutta ei se mukavaakaan ole. Mamma sanoo, että loppiaisena tulee vielä "jouluvieraita", se tietää kait lisää herkkuja. Tänäänkin talo tuoksui hirvipaistille. Se lupasi sitä samaa loppiaisena, sitten me kait saadaan taas nuolla pata... Sitten ne puhuu jostain matkasta, me kuulemma pääsemme taas sinne Hölsön Merjan koirahoitolaan tai ei sitä oikeastaan voi sanoa hoitolaksi, me puhumme aina "hotellista", kun siellä on niin mukavaa. No Hyvää Vuotta vaan kaikille!

Mamma jätti...

...meidät kotiin, kun se lähti koulutuskentälle. Me tehdään kapina. Se sanoi, että meille tulee kylmä
odottaa autossa ja että se ei saa ottaa meitä kentälle silloin kun se pitää tuntia. On se niin väärin.
Se tulee kotiin ja tuoksuu vieraille koirille ja me saadaan mököttää täällä. Me haukuttiin se, kun
se ajoi pihalle. Se oli kyllä aika hyvällä tuulella, niinkuin aina kun kentältä tullaan.
Tulis vaan pian kevät, että päästäis taas useammin treenaamaan (ei muuten, mutta kun siellä saa aina makkaraa.

Mälsää...

...tää joulunodotus. Mamma leipoi eilen pullaa ja sanoi, ettei me saada syödä taikinaa, se on kuulemma epäterveellistä. Onnistuttiin kähveltämään vain 1 kirsikka. Tänäaamuna se teki suklaakeksejä ja sekin on kuulemma meille vaarallista. Mantelipipareita ei saatu ollenkaan. Taatelikakkutaikinaa saatiin vähän lipaistuksi. Nyt se kakku on uunissa. Ehkä onnistumme nappaaman sen, kun se laitetaan jäähtymään.
Toissapäivänä tuossa pihalla vilahti ISO lihanpala, jota sanottiin kinkuksi. Se tuoksui tosi hyvälle vaikka oli vielä jäässä. Sen ne piilotti kellariin sulamaan. Muistan kuinka viime jouluna maattiin koko aattoa edeltävä yö uunin vieressä nuuhkimassa, se oli taivaallista. Mamma siivosi eilen koko päivän ja marmatti koirankarvoista joita killuu aina joka paikassa. Minkä me sille voimme. Siivoaisi useammin. Yks hauska juttu vielä. Aamulla kun mamma rupesi leipomaan unenpöpperössä, se siivilöi kaakaojauhoja taikinaan ja kun se oli ihan tokkurassa vielä (kello oli vähän yli 5) se laittoi sen siivilän ylösalaisin (se kupera puoli ylöspäin) ja kaatoi sen kaakaon sitten siihen. Arvaa oliko se puru pitkin pöytää. Kyllä meitä nauratti. Mutta mamma on joulusta niin hyvällä tuulella, ettei se edes kironnut. Kumma juttu.

Nyyh....

Meidän naapurin komeat koirapojat muuttaa pois vuodenvaihteessa. Me ollaan joka aamu käyty
niitä tiirailemassa, kun käydään postia hakemassa. Mamma sanoo, että se toinen on leonberginkoira
ja toisessa on kaiketi montaa rotua (se kait on siis hienompi, eiks monta ole aina parempi kuin yksi?)
Nyt meille ei jää muita poikaystäviä kuin yks chihu, joka on kyllä kamalan nätti, mutta se on niin
pieni eikä siitä meille molemmille riitä. Tulee niitä ikävä ja mamma sanoo, että kurjaa, kun ne mukavat
ihmiset muuttaa pois.

Mitähän siitä tulee?

Onkohan tuo ihan viisasta, osaakohan se mamma tehdä sitä "blogia"???
Kunhan sen aika ei vaan tarväytyisi liikaa siihen, unohtaa vielä antaa meille
siankorvia... Muutenkin se touhuaa nykyään ihan liikaa kaikenmaailman
joulunvalmistusten kanssa. No, toivotaan parasta.

Ensimmäinen päivä....

Mamma kävi jollain sosiaalisen median kurssilla ja nyt se vaatii, että meidän pitäisi alkaa julkaista jotain "blogia". Mitähän se tarkoittaa, onko se jotain syötävää?