Plääh...

No se mamma sitten meni sinne koirakerhon kokoukseen. Leipoikin sinne jotain, eikä
taaskaan antanut meille. Kun se tuli kotiin, ehdittiin siepata 1 muffinsivuoka, josta joku
rietta oli jo syönyt muffinin. Isäntä onneksi vei meidät sentään lenkille. Mamma rupes
taas heti kotiin ehdittyään niitä risupiruja tekemään.  Huomenna se lupas viedä meidät
kentälle treenamaan sentään. Nyt se keittelee jotain joka tuoksuu hyvältä, se sanoo että
se on sydäntä ja se on meitä varten??? Koulutusnameiksi lupasi. Jee.

Hoh-hoijaa

Eipä tuosta mamman bloginpidosta mitään tule. Vuoteen ei ole mitään kirjoittanut. Pitäisköhän sitä
purra nilkkaan? Me ollaan tehty vaikka mitä, mutta kukaan ei kirjoita sitä ylös. 
Kohta tulee taas kevät ja mamma on luvannut, että me päästään taas treenaamaan rallytokoa.
Ihmiset tekee kummia juttuja, tässä talvella nää meidän ihmiset kävi jossain "keniassa"... emme tiedä
mitä se oikein oli, kauheeta hössötystä ne piti kaikista eläimistä, joita ne oli siellä nähnyt. Turhaa touhua,
hössöttäisivät vain meistä. Me päästiin kyllä taas sinne koirahoitolaan, siellä oli kivaa, kun siellä on
niin paljon kavereita. Nyt mamma jo höpöttää uudesta matkasta joskus ensi talvena.
Viime viikolla oli meidän pihassa kauhee rytinä. Tuli semmoinen kauheen iso kone ja kaksi miestä
ja ne kaatoivat meidän pihalta melkein kaikki puut. Me haukuttiin niitä kovasti, mutta ei ne vaan
menneet pois. Nyt isäntä pätkii niitä puita ja mamma rakentaa risuista "piruja". Pitääköhän siitä olla
huolissaan???
Huomenna mamma menee koirakerhon kokoukseen. Epistä, me ei päästä mukaan, mikä koirakerho
se on, jos ei koiria mukaan huolita? Ihan kummaa touhua.
Täytyy ruveta hoputtamaan tota mammaa, että se kirjoittais tänne kaikki meidän kommellukset.