Minä, Siri, olen nyt yksin. Roze lähti taivaallisille rally-tokokentille. On niin tylsää ja masentavaa, kun ei ole enää kaveria. Mammakin on niin totinen.

Karmeeta

Karmeeta, minkälaiseksi meni meidän piha. Mamma kulkee ympäri ja nyhtää hiuksia päästään, kun koko piha on mustalla mullalla tai paremminkin tinasavella. Telaketjukaivuri teki selvää nurmikosta, puskista, meidän hyppypaikasta ja ihan kaikesta. Sinne tehtiin joku "jätevesisysteemi".  Mamma on ollu itse sairaana koko syksyn, nyt se parani, kun sille annettiin joku sähköisku sydämeen (kumma kun ei kupsahtanut siihen)
Nyt se mutisee kummia, kaivaa kuoppia sinne tinasaveen, kantaa multaa ja istuttaa takas kaikkia niitä puskia, jotka kaivettiin ylös sen kaivinkoneen tieltä.  Meitä ei jostain kumman syystä päästetä sinne
saveen tonkimaan, se vois olla kyllä aika kivaa...

Jaa-ah. Kevät tuli sittenkin. Tänään oli tosi kiva ulkoiluilma. Me jahdattiin lintuja ja mamma raapi roskia kukkapenkeistä. Eilen meidän yhteinen poikaystävä Vikke the Beauceron kävi pitkästä aikaa kylässä.
Me leikittiin sen kanssa tarhassa monta tuntia ja meillä OLI NIIN KIVAA.  Vikke on tosi kiva kaveri.
Mammakin sanoo aina, että se on tosi täyspäinen koira. Se vaan sais käydä useammin, mutta se asuu
jossain "Tampereella" eikä me tiedetä, missä semmoinen paikka on, mutta ilmeisesti jossain kaukana, kun se käy niin harvoin. Huomenna mennään taas kuulemma kentälle reenaamaan "rally-tokoa".... Ei me oikein sitäkään tiedetä, että mitä se tarkoittaa, mutta se on hitsin kivaa. Ja sitten mamma on opettanut meille semmoista jonka nimi on "kepit" ja "putki". Se on kanssa tosi hauskaa... Meistä toinen eli Roze osaa jo tosi hyvin ne "kepit", mutta minä eli Siri olen vähän vielä pihalla eli mamma vielä heiluttaa nakkia nenun edessä, niin sitten minäkin menen niitä "keppejä". "Putkeen" me kyllä mennään mieluusti ja lujaa molemmat.
Toi mamma sais lopettaa sen "töissä" käymisen. Ei se ehdi olla meidän kanssa niin paljon kun me oikeesti haluttais.  Mutta se mamma sanoo, että jos se ei kävis töissä, me ei saatais enää koiranruokaa eli pitäis ripustaa hampaat naulaan. No, käyköön sitten töissä.

Plääh...

No se mamma sitten meni sinne koirakerhon kokoukseen. Leipoikin sinne jotain, eikä
taaskaan antanut meille. Kun se tuli kotiin, ehdittiin siepata 1 muffinsivuoka, josta joku
rietta oli jo syönyt muffinin. Isäntä onneksi vei meidät sentään lenkille. Mamma rupes
taas heti kotiin ehdittyään niitä risupiruja tekemään.  Huomenna se lupas viedä meidät
kentälle treenamaan sentään. Nyt se keittelee jotain joka tuoksuu hyvältä, se sanoo että
se on sydäntä ja se on meitä varten??? Koulutusnameiksi lupasi. Jee.

Hoh-hoijaa

Eipä tuosta mamman bloginpidosta mitään tule. Vuoteen ei ole mitään kirjoittanut. Pitäisköhän sitä
purra nilkkaan? Me ollaan tehty vaikka mitä, mutta kukaan ei kirjoita sitä ylös. 
Kohta tulee taas kevät ja mamma on luvannut, että me päästään taas treenaamaan rallytokoa.
Ihmiset tekee kummia juttuja, tässä talvella nää meidän ihmiset kävi jossain "keniassa"... emme tiedä
mitä se oikein oli, kauheeta hössötystä ne piti kaikista eläimistä, joita ne oli siellä nähnyt. Turhaa touhua,
hössöttäisivät vain meistä. Me päästiin kyllä taas sinne koirahoitolaan, siellä oli kivaa, kun siellä on
niin paljon kavereita. Nyt mamma jo höpöttää uudesta matkasta joskus ensi talvena.
Viime viikolla oli meidän pihassa kauhee rytinä. Tuli semmoinen kauheen iso kone ja kaksi miestä
ja ne kaatoivat meidän pihalta melkein kaikki puut. Me haukuttiin niitä kovasti, mutta ei ne vaan
menneet pois. Nyt isäntä pätkii niitä puita ja mamma rakentaa risuista "piruja". Pitääköhän siitä olla
huolissaan???
Huomenna mamma menee koirakerhon kokoukseen. Epistä, me ei päästä mukaan, mikä koirakerho
se on, jos ei koiria mukaan huolita? Ihan kummaa touhua.
Täytyy ruveta hoputtamaan tota mammaa, että se kirjoittais tänne kaikki meidän kommellukset.

Karmeeta!

Karmee mekkala täällä nousi, kun ihmiset tuli töistä. Autotallissa oli joku vesijohto jäätynyt ja
haljennut ja pumppu käynyt ja käynyt ja käynyt ja ajanut autotallin täyteen vettä. Siellä ui
jotain kalliita seinäpaneeleita ja paineilmakompressori ja mamman puutarhatontut....
Ja ulko-ovi oli kanssa saanut osansa..... Se oli kastunut niin, että lukko oli jäätynyt ja
sitten ne porukat joutu murtamaan sen oven, että ne pääsi raivaamaan sitä sotkua.
Ja iltamyöhällä ne ei tietenkään saaneet mistään osia eli nyt ei tule vettä. Mamma lupasi
sulattaa lumesta sen verran, että me saadaan juomavettä. Porukat tuli äsken sisään
aika rähjäsen näköisinä, kun ne oli raivanneet sitä sotkua ja nyt ne ei pääse suihkuun kun ei tule
sitä vettä. Kummallinen vaikutus tollasella ihmisten kielenkäyttöön.... Ei kunnon koira tohdi
toistaa kaikkea mitä äsken kuultiin.

Tultiin kotiin

Heippa pitkästä aikaa. Tultiin eilen kotiin, mamma haki meidät just kun me luultiin, että me saadaan jäädä sinne Hölsön koirahotelliin elelemään mukavasti koko loppuiäksemme. Se on tosi nasta paikka ja me viihdytään siellä aina niin hyvin, nyt oltiin rapeat kaksi viikkoa. Mamma ja isäntä oli jossain jota ne sanoo Thaimaaksi. Siellä oli kuulemma hyvin lämmintä ja kaunista. Ne oli tehneet siellä vaikka mitä: ratsastaneet norsulla, ajelleet pitkähäntäveneellä (mikähän sekin lienee...), bambulautalla, kanootilla, avolava-autolla ja vaikka millä. Sitten ne oli uineet ja mamma oli ihan totaalisesti hurahtanut johonkin snorklaukseen. Näki kuulemma kaikenvärisiä kaloja, koralleja ja vaikka mitä ölliäisiä.  Sitten ne oli asuneet pari yötä semmoisessa hotellissa, joka oli keskellä sademetsää ja jossa WC:ssä ei ollut kattoa laisinkaan ja kaikenlaiset elukat pääsi suoraan sisään ja yöllä kuului viidakosta apinan mellastusta ja vaikka minkälaista siritystä. Ja ne oli tehneet myöskin patikkamatkan läpi sademetsän ja siellä oli ollut kanssa aika kova apinan mekastus. Se oli semmoinen luonnonsuojelualue ja siellä osuu kuulemma tiikereitäkin, mutta niihin ne ei onneksi törmänneet.
Ensimmäisen viikon ne oli kiertäneet ympäri Etellä-Thaimaata ja toisen viikon asustivat Khao Lak -nimisessä kaupungissa, joka kuulemma on jäänyt pahiten sen tsunamin jalkoihin. Se oli laaja paikka, hotelli oli yli
10 km keskustasta, johon ne oli kulkeneet aina semmoisella avolavaisella taksilla. Ne oli joka aamu tehneet yli 3 tuntia pitkiä kävelyretkiä pitkin rantaa (joka on yli 30 km pitkä) ja uineet aina siellä Andamaanienmeressä. Iltapäivät ne raahustivat pitkin kaupunkia ihmetellen maailman menoa. Ja iltapimeällä mamma halusi aina mennä rannalle ihmettelemään erakkorapuja (ne on semmoisia, jotka asustavat simpukankuorissa ja vaihtavat aina suurempaan kuoreen kun kasvavat) joita oli pimeässä rannalla miljoonittain. Taskulamppu kädessä piti varoa jokaista askelta, ettei tallo niitä ölliäisiä.
Ne oli syöneet siellä ihan kauheesti, mamma luetteli kaikenmaailman curryt ja sweet and sourit
ja hedelmiä ne toi kotiinkin (vaikkei niitä kait sais tuoda....) Mamma on aina niin uhkarohkea sen sen syömisen kanssa. Se sanoo aina, että kaikkea pitää kokeilla, minkä saa juoksematta kiinni. Oli se syönyt mustekalaa, rapuja ja sitten semmoista hedelmää joka paikallisten mukaan "haisee kuin helvetti ja tuoksuu kuin taivas". Sen nimi on durian. Parhaita maultaan olivat kuulemma joku, jonka nimi on mangostani.
Ja sitten, uskokaa tai älkää: mamma oli juonut OLUTTA!! Eiks oo kauheeta, aatelkaa nyt, kaks viikkoa
ja joka päivä kaljaa... pitääköhän siitä olla huolissaan... Sen oluen nimi on kuulemma Singha ja sekin
on kuulemma hyvää... toivottavasti ei jää mammalle ryyppy päälle (virn)
Sitten ne oli ostelleet kaikkea kummaa tavaraa niin ettei meinanneet laukut riittää. 
Mammalla on semmoinen askelmittari, joka laskee aina kun se kipittää... Ne oli helteestä huolimatta tallustelleet semmoisia 10-15 km päivämatkoja. Nyt se palelee ihan kauheesti, puhuu jostain lämpötilaerosta.
Ja aikaerosta, se oli illalla eri väsynyt, kun se haki meidät sieltä hotellilta. Mutta silmät kiiluen se suunnittelee jo uutta matkaa ensi talveksi.
Nyt se pesee pyykkiä ainakin kaksi viikkoa....Kauheet kasat kesävaatteita keskellä helmikuuta.
Onneksi sillä on vielä lomaa jäljellä, nyt se kuulemma rupee tekemään jotain valokuvamatkakertomusta...
Ai niin, sanoi se vielä, että siellä "Thaimaassa" oli kauheesti koiria, jotka sai tallustella vapaana.
Siellä ollaan jotain "buddhalaisia" ja kuulemma arvostaa kauheasti elämää ja siis myös eläimiä eli
millekään ei oikein saisi tehdä pahaa.